En saa unta. Ajatuksetkaan eivät varsinaisesti pyöri, mutta olen silti saanut kuhnailtua sängyssä jo kolme tuntia. Kolme kokonaista tuntia.
Olen näiden kolmen piinaavan ja tylsistyttävän tunnin aikana ehtinyt pohtia vaikka mitä. Paniikissani nousin jopa hetkeksi ylös ja tein ruotsin läksyt. Yritin uudelleen nukkua. "Voi ei, Tuntematon sotilas!" ja nappasin kirjan lukeakseni, ehdin neljänteen lukuun kunnes tajusin, ettei siinä ollut mitään järkeä, en keskittynyt ollenkaan. Yritin taas nukkua. Otin puhelimen käteeni ja selailin vähän, katselin muistiota ja merkitsin tehtävät tehdyiksi, tuijottelin kalenteria ja luin sekä lähetetyt että saapuneet viestit. Jokaikisen! Ja niitä on varmaan kaksi sataa yhteensä. Yritin jälleen nukkua. Sain ahdistuksen terveystiedosta, aloin laskeskella poissaolojani ja hermoilla lehtiseurannasta jota en ole tehnyt. Yritin rauhoittua. Pongahdin ylös ja vaelsin keittiöön. Tutkin jääkaappia ja päätin, että on noloa syödä yöllä. Nappasin mukaani yhden taatelikeksin. Palasin hetken päästä noutamaan koko kulhon ja istuin tähän koneelle. Vuodattamaan tätä. Kohta menen sitten sänkyyn ja yritän taas nukkua.
Huoahh.
Emmä jaksa tälläistä vatvontaa. Olen pohtinut vaatteitakin hirveästi, ja ärsyttävää on se, etten tiedä yhtään mitä niiltäkään tahtoisin. Vaatteet vaatteet vaatteet.
Näin yöllä tai myöhiin aikoihin tuntuu tekstiä tulevan paljon helpommin mitä päivällä. Yöllä ei ole mitään muuta tehtävää, ei mitään, mitä pitäisi kiiruhtaa. Paitsi nukkuminen tietysti. Täytyisi rynnätä suinpäin nukkumaan: ideaalia oisi saada heti unta!
En aio luovuttaa tämän yön suhteen, en vielä. Saan unta, saat nähdä!