Eilen oli tosi kiireistä. Koulusta päästyä, eli neljän aikaan, piti rynnätä heti suoraan kotiin ja M suostui heittämään autollaan plevnaan ja takaisin, kun piti käydä liput lunastamassa siinä välissä. Sitten takaisin kotiin ja äkkiä hieman ruokaa ja jumppaan viideksi. Äkkiä kotiin ja suihkuun ja siitä sitten plevnaan taas (kävellen tälläkertaa) ja matkalla Makuunista leffakarkit. Namnam!
Onneksi nameja oli, elokuva nimittäin ei ollut mitään kevyttä katseltavaa. Aika rankka.
Capote.

Yksi meistä menetti jopa yöunensa elokuvan takia, parka. Ei, se en ollut minä. Olen nimittäin kuumeessa ja kamalassa nuhassa, ja sammuin välittömästi ja heräsin seitsemän jälkeen kun mummo kysyi enkö aio mennä kouluun. Nousin istumaan, mietin ja päätin että ei, en ole menossa.

Menin kuitenkin 12 matikantunnille ja sen jälkeen lähdin kotiin. Ei sielä mitään pystynyt olla.
Kuulin että kaveri on ollut meidän opon/matikanopettajan luona hoidossa nelivuotiaana. Ne oli bongaillut lintuja yhdessä! Loistavaa.. Sain hillittömän ja kovaäänisen naurukohtauksen.

Nyt soittimessa pyörii ihkaoma Whatever people say I am, that's what I'm not ja seitsemäs biisi jo menossa. Pettymystä ei mailla halmeilla!
Aion kohta kuunnella sen ihan ajatuksellakin, mutta ensin pinnallisesti vain.