Kävin koululla viihdyttämässä E:tä ennen sen kemian uusintaa - joka kuulemma meni kohtuu heikosti - ja lähdin siitä sitten lenkille.

Kuvitteleppa, lenkille! Minä! Minä joka inhoan juoksemista. (siihen ei ainakaan tullut muutosta - vihaan sitä edelleen) Juoksentelin onnellisena ympäriinsä sikinsokin tuola maastossa ja eksyin sitten Pyynikinrannalle. Mikäs siinä!
Löhösin vähän pidemmänkin hetken sielä ja katselin poikia, joita harmikseni oli melko vähän ilman tyttöystävää. Hengailin ja venyttelin, mieleni teki joogata, mutta joku järjen perukoilta huudahti, ettei kannata - nolostut vain!
Sen jälkeen nousin harjulle, näkötornin luo, ja siitä metsänläpi kotiin. Timdidim! Mukava puolentoistatunnin rupeama!
Rannalla oli aivan ihanaa, palaan sinne vielä tälläviikolla uudestaan! Että minut löytää sitten sieltä jos ikävöitte.

Nyt on jäänyt koulu vähän harakoille, ei tee mieli tarttua kirjoihin ja pitäisi joitain uusia kielioppeja kin harjoitella. Tänään meni mahdollisuuden ruotsin ysiinkin, kun tuhrasin aineeseen jotain Galleen-Kallelasta. Ei mulla siinä mitään faktoja ole, kunhan oon sepustanut vain jotain! T:lläkin meni kuulemma huonosti - höh! Ois ees toinen meistä voinu onnistua.
Mh, noh, otan kiinni sitten, kun olen saanut sovittua mummon kanssa ja fiilikset kattoon taas.

Olen tutkaillut eri matkavaihtoehtoja ja soitellut (Lue: häiriköinyt) rakasta äitiäni pitkin iltaa. Pahinta oli Salattujen Elämien keskeytys, ja se kun vahingossa varasin yhden matkan. En käsitä mitä siinä tapahtu, mutta yhtäkkiä ruutuun pongahti "VAHVISTUS! Olette varanneet matkan - - " Menin eka paniikkiin ja repesin täydellisesti! Ei näin voi käydä kun mulle! Nauroin ekan kerran koko päivänä - heti piristi. Hymyilyttää vieläkin. Huhhuh, lähetin sitten sähköpostia vain, että "Pahoittelen, varasin matkan vahingossa - - " Soitan sinne vielä huomenissa.
Äidin kanssa sovittiin, että sunnuntaihin mennessä on matka varattuna. Ihanaa! Aah - oon loman tarpeessa!