Olen palavasti rakastunut.
Hän on tulinen ja säihkyvä. Varakkaan näköinen ja sulava piirteinen. Tarkka ja herkkä. Kaikkea ihanteellista! Hänen poltetun oranssin värinen takki saa sukkani pyörimään!
Toivottavasti jonain päivänä HÄN on minun.

Muuta:

Äiti lähti aamulla enkä väsymykseltäni edes tajunnut sitä. Jossain vaiheessa ne kai K:n kanssa istuivat kumpikin sänkyni reunalla. Muuta muistikuvaa ei ole.
Riitelimme muutaman kerran, lähinnä siitä matkustus jutusta. Äiti ei ole sellainen jolle voi kokoajan puhua ja sitten se vihdoin suostuu. Ei ei! Sen pitää antaa kypsyä rauhassa, jättää muhimaan.
Mutta itse en ole muhina ihmisiä - tänne heti nyt äkkiä!!
Pelottaa vain sellainen, että kun en ilmeisimmin ole saamassa kesäksi töitä, niin miten kummassa pystyn säästämään rahojani matkaa varten jos en voi olla varma että matkaamme paikkaan, jonne minäkin haluaisin. En kuitenkaan ihan tylsiin tavis paikkoihin lähde, kuten jonnekin pitkäveteiselle costa del sol matkalle suomalaisturistiksi. Juu ei!

Pääsiäistunnelmissa olen, mutta minuun kolahti eilen. Kirsi Hannele Siren on kuollut.
Tiedän, siitä on jo kauan, mutta se tuli nyt pintaan. Kikkaa ei ole, Kikka on kuollut. Silloin kun siitä uutisoitiin, se ei vaikuttanut minuun mitenkään. Enhän ole edes elänyt (tai ainakaan ollut järjellinen) Kikan kukoistuksen aikaan. Lisäksi, mitä menee pilaamaan elämänsä huumaus- ja nautintoainein.
Olisi kikalla ollut vielä elämääkin edessä, kun ei ollut edes iäkäs. Vain 41-vuotias.
Kikan sureminen ei taida olla soveliasta näin Jeesuksen kuoleman muistojuhlana, mutta onneksi sekin nousee jo kohta kuolleista niin on tämäkin juhla sitten ohi.
Mummo olisi kamalasti halunnut perjantaina mennä katsomaan ortodoksijumalanpalvelusta, kun se on muutamia kertoja aikaisemminkin ollut.
Kukaan ei jaksanut lähteä mukaan eikä innostunut, niin mummokin meni ihan vain sängyn pohjalle.