Vietin lähes koko viikonlopun jossain hulluuden rajamailla. Uupuneena ja turhautuneena tähän kaikkeen, yleisesti. Yritin sitä paikata sitten erilaisilla mielikuvaharjoituksilla, jotka yllättäen vain pahensivat tilannetta. Kävin melko alhaalla, niin alhaalla kuin näissä pika-ahdistus-kouristuksissa voi vajota.
Mielenterveyteni varmaan ilmoitteli rajojensa tulevan pian vastaan, jos en hidastaisi tahtia ja tukkisi ajatusviirtaani sekä lopettaisi loputonta huolehdintaani.
En tahtonut oloani tänne tulla itkemään. En tahdo lukea sellaista jälkeenpäin.

Nyt, tänään, olen kuitenkin kohtuullisen hyvällä mielellä. Joskin väsyneempi kuin aikoihin.
Huomenna kuolen, koulu painaa päälle vielä todella pahasti, kun on kolme suuren hermoilun kohdetta. Alkaen kouluaineella, jatkuen turmiollisella matikankokeella ja päättyen katastrofimaiseen historian esitelmään.
Pelastakaa!