Eilen en päivittänyt, kuten huomasitte. Siihen on syynsä, mutta ne olkoot omiani.

Tänään:

Meillä oli liikuntapäivä ja mikäs sen kivampi kuin lenkki heti aamuisella! Fiilis koululle palatessa oli lähtöfiilistä paljon parempi ja piristyin ja tunsin oloni lähes onnistuneeksi.
Koulun appelsiineissa oli jotain kummallista, liha oli ihmeellisen punertavaa..!? Maku silti melkolailla normaali, että ehkei niissä oikeasti ollut vikaa.

Hollantilaispojasta kuuluu edelleen jatkuvalla syötöllä. Tai ei nyt jatkuvalla, mutta melko runsaalla.
En jaksa ymmärtää!!
Asiaakaan ei näytä olevan kun pelkkiä kysymyksiä tulee. Tänään tosin ensimmäinen tärkeä "Olenko ainoa joka kyselee näitä kysymyksiä, eikö sulla oo oikeesti mitään kysyttävää?" Mh. Siis, eihän mulla oikeastaan ole kysyttävää, mutta eihän sitä ihan niin voi ilmaista.. Sanoin sitten että oon ollu tosi väsyny (hirmusen totta!) sekä aina aika huonossa tilanteessa sillon ku siltä on tullu viestejä (melko totta..) ja yllättynyt siitä, että viestejä on tullut niin usein ja paljon (tämä ainakin totta!). Eikai nyt auta muu kuin odotella pojan vastausta.
Typerän tilanteen jaksoi järjestää!

Olen kurkkukivussa ja yskässä. Röhkin ja korisen yksikseni kotosalla.

Sanajärjestys:

Tuli mieleen yhtäkkiä, että eikö oo tavallaan vaikeempaa ihan natiivinkin puhua omaa kieltänsä hyvin, jos on tiukat sanajärjestyssäännöt. Tai ei nyt edes kamalan tiukat, mutta melko tiukat. Esimerkiksi ruotsissa. Eihän ne voi mihin järjestykseen tahansa sanojansa tiputella, toisin kuin suomenkielessä kun puhua ja ymmärretyksi tulla voi melkein millaisella sanajärjestyksellä tahansa. Ajatuksen katkeaminen on siis suomenkielisille vaarattomampi asia. Onnekasta!