#%&#"&!!:

Oho, nyt kävi hullusti...
Mummo patistelee lukemaan ruotsin epäsäännöllisiä verbejä, joita kuulustellaan parilta huomenna. En millään jaksa enkä myöskään usko koko lukioni kaatuvan nyt näihin muutamiin sanoihin, joita pitää taivutella.
Ehtisin lukea ne huomenakin, koska muistaakseni kirjallinen testi epäsäännöllisistä verbeistä on vasta tiistaina.
Sanoin mummolle, että mieluusti pyydän apua ja ohjeistusta kun sitä tarvitsen.
Se kilahti "Etkö ole huomannut, että me kokoajan kaikki yritetään sinua tukea opinnoissasi, että pärjäisit?!"
"Mh. Olen.." - - tauko - - "Mutta se ei kyllä auta asiaa ollenkaan.." Nimittäin vaan ahdistaa "Se on kuitenkin mun koulunkäyntini, eli mun asiani. Pyydän kyllä apua, kun haluan."
Mummo lähti niiskuttaen pois.

VITTU! Pitäiskö mun alkaa sen takia lukemaan saatanallisia määriä just sillon, kun se mummon mielestä on sopivaa?!
Mun on pakko lopettaa sille läksyistä puhuminen, en kestä! En jaksa!
En viitsi edes yrittää ymmärtää miksi se tyrkyttää ja tuuppii opiskelemaan kokoajan! Se ei auta mua motivoitumaan, pikemminkin estää!
Ottaisin mieluusti vastuun omasta opiskelusta.

Kiitos.