Olen kovin kärttyisä ja kiroilu on herkässä.
Se johtuu puoliksi M:stä ja puoliksi koeviikosta.

Heräsin tänään puolituntia ennen koulun alkua, hyvätyttö, ja puin siinä sitten kiireesti vaatetta päälle. Kissa huutaa ja huutaa! Pääsin just sanomasta että "hiljaa nyt, kohta!" kun M töpöttää keittiöön.
M: "*sensured* mikä ton kissan on?!"
"No * nälkä!"
M: "kun sää kerta tiiät, mikset * anna sille ruakaa!"
"No voi anteeksi kun yritän juuri pukea päälleni. Voisitko sinä laittaa kun olet sielä keittiössa?"
M: "Ei helvetti! Kyllä mää eläimistä pirin hualta ku olin sun ikääs!"
". . ."
M: "Kyllä ihmisen tässä maailmassa täytyy tehrä jotain! Ei pärjää muute!"
siinä vaiheessa paiskoin itseni suljettujen ovien taa vessaan.

Täällä karkaa kaikki käsistä kun mummo on pois. Tule takaisin! Äkkiä!
En jaksa tota hikistä miestä.

Paniikki ruotsin kouluaineesta on ohi, se tuntui menneen ihan hyvin. Ok se on.
Pitäisi jaksaa urheilla, ei mitään motivaatioo. Lievän sokeri-riippuvuuteni vieroitusoireet ovat alkaneet ja väsyttää ja ärsyttää niin vietävästi.
Stressin merkit näkyy pahana naamassakin, aijai... Ja tätä jatkunee vielä ainakin kahdeksan päivää!!