Uaah uaah uaah tästä viikosta tulee tuskainen, olen varma. Saara-serkkuni on meillä torstaihin saakka: voi luoja! Yksikin päivä on suurta tuskaa. No, se on kuitenkin täällä. Sitten olen ihan omissa maailmoissani ja omissa olo/tunnetiloissani enkä saa oikein mistään otetta. Vahdin puhelinta kuin AIDS-lääkkeestä puhelimetsi tietoja odottava hiv-positiivinen. Puhelin on kasvanut käteeni kiinni. Ja silmäilen sitä jatkuvasti jos joudun laskemaan sen pöydälle. Ja kaiken tämän teen vaikka olen tietoinen siitä, ettei odottamaani puhelua tule ehkä koko viikkona.

Huuh. uuuuhhp.

Kävin kirjastossa lainaamassa Japrisotin Pitkät kihlajaiset! Kahlailen sen läpi lähiviikkoina. Se on aika pitkähkö, muttei siltikään mikään mahdottomuus. Aika vain on rajallinen ja ärsyttävä.