Aamuni oli vähän huuruinen. Muistan ajatelleeni kummallisesti - mutta pirteänä - alkavani laulamaan, kun kello torkuttaa seuraavan kerran. Sairasta!? Nousin tavallista aikaisemmin, jo viisi yli seitsemän ja kipitin pirteänä koululle jo kymmentävaille kahdeksaksi! Ah, olen ylpeä itsestäni.

Loppupäivä menikin sitten miten meni, mutisten ja väsyneenä. Ranskassakin on sijainen, en osaa suhtautua, hiljennyn. Sijainen on kyllä mukava ja kiva, mutta on se oma opettaja silti, se kuuluu ranskan opiskeluun että se nainen on sielä! Joskus se vaan menee niin.

Jätin E:lle viestin takin taskuun koulusta lähtiessäni, kun se oli niin maassa kiireensä, koulunsa ja väsymyksensä kanssa.