Loma on loppu:

Onneksi! Oli hassua ja epätodellista mennä kouluun. Vielä kahdeltatoistakin olin epäuskoinen siitä, että ihan oikeasti ne kaikki olivai siinä eivätkä tekstiviestin päässä! wow! Voisi verrata melkein johonkin pieneen vallantunteeseen. Voi ihan oikeasti kommunikoida kaikille ja vieläpä samaan aikaan.

Saimme annettua hieman huutia T:lle joka oli unhoittanut puhelimensa mökille lähteissään kotiin ja uaah, E ja minä. Oltiin ihan oikeasti huolissamme!
Mutta ei sitä huudin annon autuutta kauaa kestänyt, kun T oli murtunut hiuksistaan, jotka eivät ole ihan terveet. höh.

Myös kaverini joka on vaihtarina Australiassa otti yhteyttä ja oivoi, se on aina yhtä kivaa!
Huono juttu on sellanen, että yksi hollantilainen kaveripoika on alkanut suunnattomasti viestitellä, kun puhuin pitkästä aikaa sen kanssa messengerissä. Ennen viestejä ei ole sadellut, mutta tänäänkin on tullut jo joku viisi. Eilen ainakin yksitoista!
Tää menee jo sairaaks.
Mitä luulet, onko ulkomaalaisetm (ulkomailla asuvat/elävät) pojat innokkaampia kommunikoimaan kuin suomalaiset pojat? Yleisesti ottaen..

Eikö totta, että jos vaihtoehtoina on läksyt ja kaupungille lähtö, niin silloin lähdetään kaupungille? Sinne aion nimittäin suunnata heti kohta, kun saan asiat netissä hoidettua. Wehee, ihan oikeesti kaupungille, pitkästä aikaa!
Ruotsiin pitäisi kyllä alkaa kiinnittää huomiota, mutta koska huomenna ei ole tuntia, läksyjä ei tarvitse tehdä tänään.. Eihän?