Olen tässä alkanut pohdiskella käsin kirjoitettavaa ihan oikeaa päiväkirjaa, kun kuitenkin tännekin kirjoittaessa sitä pitää niin kamalasti sensuroida!
(vasemmassa etusormessa on joku vika, se ei millään osu oikeille näppäimille ja kirjoittaminen on hidasta. Oho, nyt ei toimi enään oikeakaan. Taitaa vaan väsyttää...)
Niin, pitää sensuroida (älkää sittyen kirjoitusvirheistä välittäkö, voin vaikka korjatra ne huomenissa kuntoon jos jaksan.) tosi paljon, kun kuitenkin muutama sellainenkin tuttu lukee, joita näen useinuseinusein ja joille ei kaikkea nyt vaan kykene sanomaan. Lisäksi äitikin.

Käsin kirjoitettava päiväkirja on kuitenkin muisto, se olisi muisto vaikka kone tilttaisi ja netti katoaisi.
Tosin sitä uhkaisi suuremmat maalliset voimat sekä helpompi varastettavuus plus palovaara!
En nyt käsitä omaa ajatusvirtaani kun se selvästi kamppailee vielä, olen pikkuisen uuvuksissa. Nukkumaan kyllä suuntaamassa tässä piakkoin. Uskon niin!

Kaveri tokaisi eilen, ettei koneella kirjoitetut päiväkirjat - vaikka niitä päiväkirjoiksi kutsuisikin - ole päiväkirjoja. Jassoo, enpä sanoisi niinkään nainen!
Silti, hankintaan meni nätti päiväkirja.