Huh, olen istuksinut hetkisen tässä koneella syöden kalaleipää. Äsken kauhistuin! Murot olivat hävinneet.
"olenko tosiaan syönyt ne ajatuksissani?"
"onko kissa tiputtanut ne?" (ihan kuin en olisi kuullut...)

Mutta ei, siinä ne kököttää missä niiden pitikin! Jehei!

Olen löytänyt tieni takaisin pandoran pariin, aijai, nättiä. En edes tajua mitä tässä välissä käväisi ja mitä muka kuuntelin?

Muutes, unohdin avaimet kotiin tänään ja piti rampata ylös alas ylös alas! Hain avaimia rappuun ja kellariin alakerran kukkakaupasta. Sitten siitä kellariin hakemaan kotiavaimia piilosta ja äkkiä viemään pois ne kukkakaupan avaimet, noloa! Nopeasti kipikapi ylös ja sitten alas palauttamaan vara-avaimen kellariin.
Huaoah, vähemmästäkin kärtystyy!
Mutta ei, en minä ole kärttyinen, hieman tuohtunut tosin. Päänsärky on alkamassa kun hartiat jumiuttaa taas.