Eilen:

En ehtinyt koneelle ollenkaan.
Olin kaupungilla melko pitkään, kahdeksaan saakka. Tästä syystä sain punnerrettua meille myös hienoisen perheriita/kriisi tilanteen.
Johtuu tietysti siitä, että mummo ei tiennyt missä olen ja äiti oli informoinut kummasti. On vähän sellaista, kun välimatkaa on. Äitiin fyysistä ja mummoon henkistä.
Välillä vaan ottaa päähän tää kyttäys!
Saimme onneksi E:n ja T:n kanssa puhua asioista, jotka oli jo hetken vaivanneet. I:n jutuista ja muista sellaisista. Oli myös muuten kivaa, ihan vaan olla ja elellä.

Tänään:

Penkkarit.
Abit poistuivat. Surku. Tai ei. Tai joo.
Tykkäsin kyllä siitä, että ne olivat sielä, nyt saattaa tuntua vähän tyhjältä taas, mutta tätähän tää on.

Olin myös tänään kaupungilla, T:n ja I:n kanssa. E ei tullut edes kouluun! Ei munkaan kyllä olis tarvinnut, kun se yks ainoo tuntikin joka ois pidetty peruttiin.
Kaupungilla kävimme ensin kaakaolla, muttei siitä tullut mitään kun kahvila oli ihan täynnä! Sitten menimme vaan muuten kiertämään, käytiin parissa kaupoissa ja sillälailla.
T:n kanssa peruttiin eiliset puheet Lacoste-kenkien hirveydestä ja lupasin ostaa sen Karhun upean kassin neljäs päivä.
I:n gerbiilillä oli lääkäri puoli neljä.

Olen edelleen sairaana, enkä ole päässyt urheilemaankaan. Tänäänkin olen vain maannut kotona ja lukenut Harry Potteria, nyt englannin kielisenä.
Hyödyllistä eikö totta?