Kävin Essolla moikkaamassa Miiaa ja sain siltä lonkeron. Ensin mieleni teki sitä ja join pikkuisen kulauksen, mutten sitten kuitenkaan enempää. Kiikutin sen äidille kotiin ja sanoin, että sain tän Miialta enkä tod halua juoda sitä. Äiti laittoi jääkaappiin ja sanoi tarjoavansa Karille. En halua juoda enkä syödä. En ole syönyt kunnon ruokaa sitten torstai-iltapäivän, en ole nälkäinen eikä tee mieli. Ongelma on korvienvälissä ja poistunee piakkoin. Ehkä jo huomenna.
Saavuin kotiin joskus 20minuuttia sitten. Tamperelle kotiin siis. Olin kurjissani kun Kari ei vienyt minua asemalle, mutta onneksi äiti huomasi, etten ollut ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja lähti saattamaan bussilla. En olisi ehkä jaksanut yksin, kun olen aivan uupunut. En muistanutkaan kuinka paljon energiaa jonkun erittäin tärkeän ja läheisen asian vatvominen voi viedä.