Tuota aamu:

Nukuin levotonta untani, heräilin vähän väliä ja nii ohan tuo olin aina kualeman väsynyt ja tuota kylymissäni.
Ylös em minä tiijä pääsin sitten yhyren aikaan päivällä, onneksi on lomaa!

Päivä:

Arvaa mitä, kävin D:n kansa lenkillä. Pitkästä aikaa! Voi tuallaistakin ennen niin epämukavaa oikein ovottaa. Oli ihanaa pukija lämpimästi päälle, sujauttaa niin tuota ruma pipo en tiijä päähän, ja tallustella rauhallisesti ison koiramme kansa kait kun lunta tupruttelee ja tuuli kait on sopivan navakka. Voi mahoton on oom minä siitäki kuullu se vain hijanoa, voi mahoton miten tuallaiset kurujakki asijat muuttuvat niin mukaviksi kun ei pikkään aikaan tee. Tuota en ole vijanyt niin tuota koiraa sitten elokuun, mijatipä sitä!

D tykkäsi lenkistä kovasti, kävelimme melekein tunnin. Nyt se syä keittijösä tyytyväisenä makaroonilaatikkoaan ja mina aloitin tottakait aamupalani jacky-makupalalla. Äiti lähti tottakait kampaajalle, nii ohan tuo se semmonen kuulemma vain leikkaa, mutta ensikerralla se laitattaa ruskeita raitoja. Wow, sillä on ollut tämän hetkisiä tummemmat hiukset viimeksi yhyreksänkymmentäluvun pualivälisä.

En viitti syäjä täsä koneen lähistöllä, ettei käy huanosti ja vaikka nii ohan tuo kuuma mehu kaavu tottakait näppikselle. Olen nuhasa. Rentouttavaa.

Alkuperäinen merkintä 5.12.2005
Ouluraattori