HITTO mun päiväkirjani tulee spammi-buumin jäljessä: nyt on nimittäin alkanut tulvia. Erityisesti numero 126 on saanut huomiota osakseen! hienoa..

Tänään oon menny tunteideni kanssa niin vuoristorataa, etten käsitä, ja alimmainen taso lienee edessäpäin. No, aloitin aamulla jännityksellä: esitys. Joka menikin sitten noh, kyseenalaisesti, mutta antaa sen olla. Sen jälkeen tuli ärsytys jossain vaiheessa ja sitten iloisuutta ja sitten tuli low-point. Alkoholismikeskustelua terveystiedossa. Ei mulla sitä keskustelua vastaan muuten mitään ollut, itsehän sen tavallaan aloitinkin, mutta kun ihmiset, joilla ei ole kokemusta alkoholismista tai alkoholisteista alkavat ehdotella miten läheisten tulisi hoitaa/tukea, niin alkaa keittää.
Jos et tajua pidä turpasi kiinni, ok? Se on lähinnä loukkaavaa, kun eräskin antoi esimerkin, jossa hölisi jotain, että "oletetaan nyt et on perheessä vaikka äiti alkoholisti ja ne lapset sit kärsii siitä, nii niiden pitäis vaa huolehtia ja sillee. ehkä se äiti tajuis jos ne lapset alkais itkee" (okei vähän kärjistin lisää, mutta hei, olin just tota ennen sanonut isän alkoholismista ja siitä, ettei sille ole saatu mitään tehtyä eikä hoidot ole auttanut) ja toinen joku, että "pitäis opettaa sille niitä hyviä asioita joita elämässä on" Öö, melko jalo ajatus, mutta miten ajattelit moisen toteuttaa? Piilotatko vihjeet kenties pulloon?
Onneksi Sipari on kiva!
Kun tulin kotiin niin mieliala sai yllätysboostauksen lahjasta joka oli tullut postissa. Terveisiä Swindoniin, olen kiitollinen! Yona lähetti synttärilahjan, hieman myöhäänhän se tuli, mutta ajatus on se jolla on väliä.

Tuleva low-point on Saaran baletin jälkeinen aika, eli noin kolme-neljä tuntia, joiden aikana hänet täytyy mm laittaa nukkumaan. Helvetti.