Koulu on loppu, kesä on tullut. Olo on mieletön ja en vieläkään voi uskoa, etten maanantaina mene kouluun. Oikeasti! En mene. En tosiaankaan, ei ihan totta, ei tälläistä tapahdu - eihän? Fiilis on kyllä ihan toista mitä viime keväänä, kun itkettiin kaverin kanssa puolituntia risteyksessä, kun tiedettiin, ettei enään koskaan kävellä siitä yhdessä. Emmekä ole kävelleet.

Olen ollut yhdeksästä saakka liikkeessä ja tulin kotiin vasta 21.30! Huhhuh. Missään vaiheessa tosin ei ollut tylsää, mitä tässä valittamaan? Ostin kengätkin, Le Coc Sportif. Naamm! Mmm.. Heja Sverige värein! Viuuuh.
Sain tosin ruotsista vain 8 todistukseen. Harmi, mutta toisaalta, en olisi parempaa voinut odottaakaan. Ensi vuonna sitten petraan. Tietysti, niin aina sanotaan. Itseasiassa, kaikki muut tässä jaksossa saadut numerot olivat kahdeksikkoja, paitsi ranskasta 9. Onneksi! Kuolisin jos saisin siitä 8!
Älkäätten huoliko, nyt kun on kesä, nämä kouluasiat jäävät ja puhun muusta! Lupaan, että tämä on viimeinen kouluun liittyvä hetkeen. Lupaan ja vannon!

Huomenna menen serkun kevätjuhliin kello yhdeksän - aamulla! Mielummin olisin sielä vaikka iltaani tuhlannut.. Nooh, eipä tuo mitään. Parempi vaan, niin ei käy yhtä hullusti kun viime tiistaina!

Äiti on mökillä, menen huomenna iltapäivällä sinne. God, ei kyllä huvita yhtään! Tämä on näitä tyttären velvollisuuksia. Lisäksi saan rahaa, oma lehmä aina ojassa.