Olen ilmeisen päättäväistä sorttia, sillä ihastukseni sain lopetettua tykkänään eilen aamulla. Se oli päätös ja naps, en jaksanut. Menetin osan yöunistani nimittäin pohtiessa, onko se mahdollista, miksi, kuinka, ei kai vaan, ja aamulla olin niin kärttyinen, ettei mikään enää olisi saanut minua muuttamaan mieltäni. Näin on parempi.

Patonki paistuu uunissa, olen tautisen nälkäinen. Tykkään valinnaisen liikunnan tunneista huomattavasti enemmän kuin pakollisen liikunnan tunneista ja tänään oli mieletöntä pesäpalloilla! Yksi palo tai haava ja olisimme mennyttä: Lyöntivuoroni, Joel pukee jo räpylää - "Oot varma että joudutaan kentälle vai?" - ja tsädäm, osuin yhden kerran enkä palanut - wohhhaaah!! Pesäpallo ei sinänsä oikein ole lajini...

Tänään menen tanssimaan, näin kun Zumbasta on jo vierähtänyt kaksi päivää, niin tanssi tekee taas hyvää!

PS se äidinkielenruno-show ei mennyt ihan odotusten mukaisesti, koska Annika päätti ruveta tyrskimään kesken. Onneksi lausuja - minä siis - sain itseni kasaan ja vain yksi säe tuli tyrskähdys-toisto-hihitys kaavan kautta! Huhhuh.