Jouduin pitämään taukoa, koska en ole ehtinyt kunnolla koneelle tai ei ole ollut mitään sanottavaa. Eilen oli tosi mukava ilta, kun kävin sokoksella hakemassa diorin meikkivoiteesta näytteen ja sitten ostin karkkia ja wokkia. Söin niitä ja luin hiukan biologiaa.

Näin hupsua unta yöllä. Siinä menimme äidin kanssa joillekin aatelisten grillikutsuille (wtf)ja olimme sielä ihan hukassa. Äiti oli edelleen raskaana, mutta joi boolia kuin sieni. Itse olin tosi kyllästynyt, vaikka kutsuilla olikin kiva aatelispoika, jonka tunsin hyvin jo entuudestaan. Lähdin kesken grillikutsujen yksinäni seikkailemaan Leppävaaraan. Leppävaarassa menin bussilla 21, joka ei pystynyt keskikesällä yllättäneen lumikuuron takia kasassa eikä liikkumaan. Jouduin sitten jäämään Leppävaaran asemalle ja kävelin siellä yksinäni, yritin suunnata Kruunuun (joka btw sijaitsee espoon keskuksessa eikä tod leppävaarassa), baariin siis. Yhtäkkiä tuli sellainen tunne, että nyt joku seuraa mua, olihan kello jo vaikka kuinka paljon. Katsoin taakseni ja ah, sielähän se oli. Lähdin juoksemaan ympyrää ja lähettelin samalla puhelimella viestejä Markymarkille (Luuserin päiväkirja, en tiedä nykyistä, olen yrittänyt kyllä etsiä)(jonka numeroa minulla ei oikeasti siis ole). Ex-poikaystäväni soitti ja käski minun etsiytyä takaisin bussiin 21 ja mennä niille. Kun menin bussiin ja se pääsi liikkeelle ajoin pysäkille, jolla äiti seisoi aatelisten kanssa, ja äidin silmät oli pullistunut tosi suuriksi! (unessani se oli selvä merkki kaatokännistä). Nappasin äidin kyytiin ja menimme bussilla jonnekin metsän keskelle, josta löysimme Alin kebabin. Soitin exälle, että me jäädään äidin kanssa Alille.
Heräsin.

Tänään taas, ei ole ollut yhtä kivaa. Aamusta asti on tökkinyt. Menin englannin tunnille puolisen tuntia myöhässä, ilman syytä, mutten ehtinyt sanoa selitykseksi mitään, kun opettaja jo oletti, että olen lumimyrkyn takia myöhässä ja hymyili vaan ja sanoi "Et ole ainoa myöhästynyt!" En viitsinyt oikaista!
Lintsailin taas vähän ja sitten palautin uskonnon tutkielman, iiik!
Kusin biologian kokeen lievästi, koska lukemiseen käytettyyn aikaan verrattuna en tiennyt yhtään mitään. Olen tosi ihmeissäni, se opettaja kysyi aivan väärät asiat.
Kokeen jälkeen tuli kohokohta. Äiti soitti, hirveä huuto, ihan hirveä! Pidin itseni rauhallisena, koska olin ulkosalla, ja olisin varmaan muutenkin pitänyt. Jokatapauksessa, äidillä oli oikein sanomakin: Mittani on tullut täyteen, nyt etsit koulun täältä ja muutat takaisin kotiin!
Ahaa, hämilläni. Toisaalta olen kovin helpottunut, ettei päätöksen tarvitsekaan olla täysin omani (olenhan himoinnut kotiin lähtöä jo vaikka kuinka pitkään) mutta toisaalta taas olen avuton. En tiedä mitä itse edes haluaisin, joten mulla ei ole mitään mielipidettä! Itkettää ihan noin muuten vain....