Maailman suloisinta, olin Tammelan koulun kevätjuhlissa. Kaksissa kevätjuhlissa jos tarkkoja ollaan, sillä ne oli hajautettuna joidenkin periaatteiden mukaan niin, että kaikkien serkkujeni juhla ei alkanut samaan aikaan vaan ne olivat peräkkäin. Aikaisempi alkoi yhdeksältä.
Yksi sai hymypatsaan, toinen stipendin. (Serkkujani on siis viisi tuossa samassa koulussa!)

Olen siis tänään lähdössä maalle, mökillä äiti jo odottaa. Ne ovat sieltä K:n kanssa kaataneet pihakoivun. Sen kaikkein ihanimman puun koko pihasta. Tosin se oli mätä ja lahoamispisteessä - puu kaadettiin siis turvallisuuden takaamiseksi! D on mökillä kuulemma ahertanut katkottujen oksien kanssa, niitä on nyt eteinen täynnä.
Ei vieläkään oikein huvita sinne lähteä, mutta eiköhän se fiiwis tästä kohta nouse. Jos ei nouse, niin olkoot nousematta, kyllä sielä tylsistelläkin voi.
Pitäisi jotain pakata mukaan, muuten ei tule otettua mitään fiksua. Aloitan kohta.

Mummon kanssa tekee vähän tiukkaa...